#240 – Sotakirves vai rauhantorvi?


Photo credit: via Google

“Se on lapsesta ihanaa, kun on pehmeä syli.” 

“Ei lapsi tykkää istua luisen äidin sylissä.”
“Ei kylkiluiden kuulu tuntua noin hyvin.”


Miksi me naiset olemme kuin susia toisillemme?
Miksi purkaamme pahan kroppapäivämme johonkin toiseen?
Miksi edes verrata toista synnyttänyttä
 siihen toiseen synnyttäneeseen?
Tai ei-synnyttäneeseen?
Mikä vika siellä korvien välissä on, 
jos toiselle kykenee sanomaan noin ilkeästi?
Jos itsellä on paha olla itsensä kanssa,
niin ei voi olettaa onnellista elämääkään.
Mutta onneksi itseään eli ajattelutapojaan 
kykenee päivittämään tähänkin päivään.
Se on satuttavan pitkä tie, jossa päätä hakataan 
seinään sekunnin välein,
mutta se on avaimena onnellisuuteen,
sisimpämme rauhaan.
Ainoa avain,
jolla kykenee siirtämään 
halutessaan vaikka vuoria.
Sillä sinä ja minä,
me ollaan juuri sellaisia ihmisiä 
kuin ajattelemme olevamme. 
Erikseen.
Emme yhdessä.
Sillä olemme sitä,
mitä ajatuksilllamme ruokimme.

Kumpaako sinä ruokit ja sitä kautta vuorovaikutat muihin;
positiivisuutta vai negatiivisuutta?

Articles from Partners

Follow:
Share:

Share your thoughts

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: