About me - Meikälääsestä

Balancing with life | Tasapainoilua elämän keskellä

This is a photo of beautiful forest life in Finland

Hey, there you lovely!

The more time flies, the more channelling it is to publish a new article and let your mind carry you through your keypad. I apologise for my social media silent treatment lately; I’ve been paralyzed by my studies and it will take some more time. I’m not sure if I have the gut to say this next big thing aloud because of one of my fears. My fear is that my dream doesn’t come true.  Well; I’m planning on graduating this year -more exactly in June or at the beginning of the next semester and both of those are so so close; so little time left to do everything I’m supposed to.

That means that my three-year project towards this dream of mine just needs some final touch. And the more I get close to it; the more I’m afraid. Do you know that distressing feeling in your chest that makes you play in your mind over and over again your nightmares? What if it doesn’t go the way I’ve planned? What if I blew up this thing (too)?

But somehow the one thing that gives me strength is that this is just life. And it doesn’t need to take too seriously. So, with this thought in my mind, I let my breath to stable instead of its blocking my airway and trust myself. And trust that life will carry me where I’m supposed to go -the route may take its ups and downs even though the ultimate destination would already been solved.

So, this is how I’m doing. Balancing with life -but mostly enjoying the ride. After all; this is my life even with those nightmares in my mind.

How are you doing? ♥ I hope everything is alright.


Hei siellä sinä ihanuus!

Mitä enemmän aikaa on viimekertaisesta artikkelin julkaisemisesta, niin sitä haastavammalta tuntuu tarttua näppäimistöön ja antaa ajatusten kannatella. Pahoitteluni siis viime aikaisesta somehiljaisuudestani; moon lamaantunut opintojeni kasan alle, jota loppukiri vaatii vielä jonkin aikaa. En tiedä uskallanko edes sanoa tätä ääneen sillä yksi peloistani on se, ettei haaveeni toteutuisikaan. Noh; ajattelin valmistua tänä vuonna -tarkalleen ottaen kesäkuussa tai syyslukukauden alkupuolella ja siihenhän on ihan hirmuisen vähän aikaa.

Kolmen vuoden projekti tämän unelmani eteen häämöttää siis loppusuoralla ja tuntuu kuin mitä lähemmäksi sitä etenee, niin sitä suuremmaksi se möykky sisälläni kasvaa. Tiedätkö, sen ahdistavan tunteen rinnassa, jonka vuoksi ajatukset säntäilee pelosta ja kauhukuvasta toiseen. Entä jos kaikki ei menekään niinkuin pitää? Entä jos mokaan tämän(kin)? 

Mutta jotenkin saan hirmuisesti voimaa siitä, että elämää tämä vaan on. Eikä sitä tarvitse -tai edes kannata- ottaa aina niin kovinkaan vakavasti. Niinpä annan hengitykseni tasaantua sen salpaantumisen sijaan ja luotan ennen kaikkea itseeni. Siihen, että elämän tie vie lopulta sinne minne on tarkoituskin -reitti voi vaihdella rajustikin vaikka päämäärä itsessään olisikin jo selvillä.

Tälläistä siis tänne. Tasapainoilua elämän keskellä -mutta ennen kaikkea siitä kaikesta nauttimista. After all; täähän on mun elämä niiden kauhukuvienkin keskellä.

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? ♥ Toivottavasti kaikki on hyvin.

 

Want more? Be sure to check out the Fashion Poetry on:
Janoatko lisää inspiraatiota? Seuraa The Fashion Poetryä:
 Bloglovin’FacebookInstagramPinterest & Twitter

Articles from Partners

10 Comments

  • Katta/Arki(paska)ruokaa-blogi

    Tiedän tunteen. Kyllähän se jännittää olla uuden edessä. Tuttu ja turvallinen loppuu, unelma täyttyy ja uusi elämä alkaa. Näinhän se kuvainnollisesti menee. Mitä sitten? Mistä sitten haaveillaan? Ainakin se näin menee sitten itsellä. Tsemppiä loppurutistukseen! -Katta /Arki(paska)ruokaa

    • With love & style | Rakkaudella & tyylillä, Mira

      Näinhän se on, onneksi itsellä lähinnä enemmän helpotus kuin haikea olotila tämän päättyessä 🙂 Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan! 🙂

    • With love & style | Rakkaudella & tyylillä, Mira

      Näinhän se on ja omasta mielestäni mieluiten tälläistä kuin liian tasaista 🙂

    • With love & style | Rakkaudella & tyylillä, Mira

      Kiitos paljon, niitä tarvitaan 😊 Ja kyllä, kuten tuossa jo kirjoitinkin niin nauttiminenkin on aikomuksena! 😊

  • Topaasilapsi

    Tunnistan itsestäni tuon, ettei uskalla sanoa tavotteitaan, unelmiaan ja haaveita ääneen ja kertoa niistä kenellekään, kun pelkää jos ei ne toteudukaan. En jaksaisi sen jälkeen selitellä kenellekään itseäni. Jotenkin niitä kaikkein rakkaimpia asioita olen tehnyt ns salaa kenenkään tietämättä, ettei sitten tarvitse tuntea niin suurta pettymystä jos en onnistu. Silloin pettää ainoastaan omat odotukset eikä muiden. Aika kierosti ajateltu. Huonosta itsetunnostahan se johtuu hyvin pitkälti johtuu ainakin omalta osaltani.

    • With love & style | Rakkaudella & tyylillä, Mira

      Nämä tuntemukset ovat varmasti monille meistä vähän liiankin tuttuja. Itse oon pitkälti karistanut tuon saman epävarmuuden sisältäni, mutta välillä se puskee läpi yhä -pelko siitä, ettei uskalla sanoa mitään ääneen kenellekään. Mutta jotenkin tässä matkan varrella, kun on tullut saavutettua pieniä ja isoja unelmia (ja näiden myötä kohdattua monia epäonnistumisia) niin oon huomannut, että jos ne sanoo ääneen, niin ne myös varmemmin toteutuvat. Eritoten siksi, että muut kannustavat sua siihen päämäärääsi -etenkin silloin, kun meinaat luovuttaa. Lisäksi se buustaa myös sitä omaa tekemistä ja uskoa siihen, että “hei, mähän pystyn tähän” koska asiat konkretisoituvat, kun niistä uskaltaa puhua ääneen. Itsekin oon omien rankkojen kokemusten myötä omannut pohjamudissa olevan itsetunnon, mutta vuosien työ tuottaa vihdoin tulosta -eli huonostakin itsetunnosta voi päästä eroon vaikkakin se sen mutkaisen vuosikausien prosessin vaatiikin. Rohkeutta sulle ihana! <3

Leave a Reply

%d bloggers like this: