• About me - Meikälääsestä

    Balancing with life | Tasapainoilua elämän keskellä

    This is a photo of beautiful forest life in Finland

    Hey, there you lovely!

    The more time flies, the more channelling it is to publish a new article and let your mind carry you through your keypad. I apologise for my social media silent treatment lately; I’ve been paralyzed by my studies and it will take some more time. I’m not sure if I have the gut to say this next big thing aloud because of one of my fears. My fear is that my dream doesn’t come true.  Well; I’m planning on graduating this year -more exactly in June or at the beginning of the next semester and both of those are so so close; so little time left to do everything I’m supposed to.

    That means that my three-year project towards this dream of mine just needs some final touch. And the more I get close to it; the more I’m afraid. Do you know that distressing feeling in your chest that makes you play in your mind over and over again your nightmares? What if it doesn’t go the way I’ve planned? What if I blew up this thing (too)?

    But somehow the one thing that gives me strength is that this is just life. And it doesn’t need to take too seriously. So, with this thought in my mind, I let my breath to stable instead of its blocking my airway and trust myself. And trust that life will carry me where I’m supposed to go -the route may take its ups and downs even though the ultimate destination would already been solved.

    So, this is how I’m doing. Balancing with life -but mostly enjoying the ride. After all; this is my life even with those nightmares in my mind.

    How are you doing? ♥ I hope everything is alright.


    Hei siellä sinä ihanuus!

    Mitä enemmän aikaa on viimekertaisesta artikkelin julkaisemisesta, niin sitä haastavammalta tuntuu tarttua näppäimistöön ja antaa ajatusten kannatella. Pahoitteluni siis viime aikaisesta somehiljaisuudestani; moon lamaantunut opintojeni kasan alle, jota loppukiri vaatii vielä jonkin aikaa. En tiedä uskallanko edes sanoa tätä ääneen sillä yksi peloistani on se, ettei haaveeni toteutuisikaan. Noh; ajattelin valmistua tänä vuonna -tarkalleen ottaen kesäkuussa tai syyslukukauden alkupuolella ja siihenhän on ihan hirmuisen vähän aikaa.

    Kolmen vuoden projekti tämän unelmani eteen häämöttää siis loppusuoralla ja tuntuu kuin mitä lähemmäksi sitä etenee, niin sitä suuremmaksi se möykky sisälläni kasvaa. Tiedätkö, sen ahdistavan tunteen rinnassa, jonka vuoksi ajatukset säntäilee pelosta ja kauhukuvasta toiseen. Entä jos kaikki ei menekään niinkuin pitää? Entä jos mokaan tämän(kin)? 

    Mutta jotenkin saan hirmuisesti voimaa siitä, että elämää tämä vaan on. Eikä sitä tarvitse -tai edes kannata- ottaa aina niin kovinkaan vakavasti. Niinpä annan hengitykseni tasaantua sen salpaantumisen sijaan ja luotan ennen kaikkea itseeni. Siihen, että elämän tie vie lopulta sinne minne on tarkoituskin -reitti voi vaihdella rajustikin vaikka päämäärä itsessään olisikin jo selvillä.

    Tälläistä siis tänne. Tasapainoilua elämän keskellä -mutta ennen kaikkea siitä kaikesta nauttimista. After all; täähän on mun elämä niiden kauhukuvienkin keskellä.

    Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? ♥ Toivottavasti kaikki on hyvin.

     

    Want more? Be sure to check out the Fashion Poetry on:
    Janoatko lisää inspiraatiota? Seuraa The Fashion Poetryä:
     Bloglovin’FacebookInstagramPinterest & Twitter

  • About me - Meikälääsestä,  Deep thoughts - Syvällisiä ajatuksia

    Beautiful Trauma | Kaunis trauma


    Listen to this powerful song while you read about my story with burnout diagnosis.

    Laita kuunteluun tämä voimakas biisi samalla kun luet mun tarinani burnout diagnoosin kanssa.

    It’s been a while when I wrote about my relationship with dancing and how much
    the whole burnout diagnosis changed my life upside down.

    It changed my way to look the whole world.
    It changed my cans into cants.
    My strengths into weaknesses.
    My nightmares into reality.
    It was something I thought I would never have to go through.
    Something that was so painful it hurt like hell to even breathe.

    It took away from me everything.

    I have found that inner fighter inside me.
    The inner fighter who has done absolutely everything to rise above these things.
    To rise above with incredible strength and attitude.
    To show who controls this and who doesn’t.

    But before that I needed to crawl through so many hells and
    go eye to eye against my fears.

    Fears that what would happen after an endless burnout.

    I was exhausted so badly that I didn’t recognize myself anymore.
    So exhausted that I didn’t even see my path anymore.

    But the one important thing was to realize that this was not the end.
    That after all these hells that I was going through, I still have the chance to finally be able to breathe.
    To live.

    To realize that endless night turned into morning light.
    That nightmares didn’t drag me with them anymore.

    I survived.

    But not all of us aren’t as lucky.
    Someones of us don’t find that inner fighter inside them to fight against their demons.
    They end up surrender to the war inside their heads.
    Because they really believe the stories that told you that there’s no way out.

    But I’m a living proof that there really isn’t another choice than to rise back to the ground.
    To take those shaking legs, ripped heart and just try.

    To try with those broken steps reach out for a better tomorrow.
    And just trust that even those broken pieces can be build as a stronger you.
    Stronger than ever.

    Because those of us who are stronger and more whole are made of those broken and hurtful pieces.

    What happens when your mind just quits? Read my story with burnout diagnosis: Click To Tweet

    Siitä on jo aikaa, kun kirjoitin suhteestani tanssimiseen ja siihen, miten
    burnout diagnoosini muutti elämäni ylösalaisin tehden elämästäni helvettiä.

    Se muutti mun tavan katsoa tätä maailmaa.
    Mun voimani heikkouksiksi.
    Mun painajaiseni todellisuudeksi.

    Koko diagnoosi oli jotain, jollaista en ajatellut kohtaavani koskaan ja joutuvani käymään läpi.
    Jotain sellaista, joka teki jopa hengittämisestä vaikeaa ja satuttavaa.

    Se otti ja vei multa kaiken.

    Ennen kaikkea hukuttaen multa itseni.

    Kunnes löysin sen sisäisen taistelijani.
    Sisäisen taistelijani, joka teki kaikkensa päästääkseen näiden asioiden yläpuolelle.
    Noustaakseen asioiden yläpuolelle uskomattomalla voimalla ja asenteella.
    Sisäisen taistelijani, joka tuli ja näytti, että kuka tätä hallitsee ja kuka ei.

    Mutta sitä ennen mun piti kulkea läpi monien helvettien
    ja katsoa silmästä silmään pahinta pelkoani.

    Pelkoa siitä, mitä tapahtui pohjattoman loppuunpalamisen vuoksi.

    Uuvuin niin, etten tunnistanut enää itseäni.
    Uuvuin niin, etten enää erottanut ulospääsyä.

    Tärkeintä oli sen kaiken keskellä tajuta se, etten uupunut lopullisesti.
    Että kaiken sen helvetinkin jälkeen mulla oli mahdollisuus hengittää -ja elää.

    Huomata, kuinka yö vaihtuikin aamuksi.
    Kuinka painajaiset eivät enää vetäneetkään mukanansa.

    Mä selvisin.

    Mutta kaikki meistä eivät olekaan yhtä onnekkaita.
    Kaikki eivät löydä sitä sisäistä taistelijaansa vaan lamaantuvat sisällissotiensa keskelle.
    Uskoen taruja siitä, että pohjalta on mahdotonta kavuta ylemmäksi.

    Mä taas olen elävä todiste siitä, että sieltä pohjalta ei ole muuta ratkaisua kuin nousta takaisin pinnalle.
    Ottaa haparoivat askeleensa, riekaleinen sydämensä ja yrittää.

    Yrittää haparoivin ja rikkinäisin askelin tähyillä kohti valoisampaa aikaa.
    Luottaen siihen, että rikkinäisetkin sirpaleet voi koota eheäksi kokonaisuudeksi.
    Vahvemmaksi kuin koskaan.

    Sillä ehjimmät meistä on sirpaleista tehty.
    (T. Tabermannia lainatakseni.)

    Mitä tapahtuu, kun mieli vain lopettaa toimimasta? Lue mun kamppailusta burnoutin kanssa: Click To Tweet

     

    Want more? Be sure to check out the Fashion Poetry on:
    Janoatko lisää inspiraatiota? Seuraa The Fashion Poetryä:
    Bloglovin’, Facebook, Instagram, Pinterest & Twitter

  • About me - Meikälääsestä,  Deep thoughts - Syvällisiä ajatuksia,  My outfits - Asukokonaisuuteni,  My style - Meikälääsen tyyli

    10 reasons to smile + Outfit of contrasts | 10 syytä hymyyn + Kontrastien asu

    I’ve been smiling lately. A lot. And then there’s been moments that have taken that smile away. But I think this is how it supposed to be; sometimes things go smoother and sometimes there’s this bump on the road. I think this is called as a balance; life feels sweet with those occasional moments that are not so sweet. But that’s just life (and not a boring one, may I add), right?

    Overall, I enjoy my life. Just like this, a little bit of work in progress. I know I’m going in the right direction, chasing dreams that are HUGE. And that feels like magic; to be on the road, sailing peacefully to that ultimate destination.

    So beside of introducing you to my outfit of contrasts, I’ll open up about the reasons behind my smile -perhaps with some insight or other. I hope this article will make you smile, get you into positive vibes -and perhaps even your heart lighter.


    Mua on hymyilyttänyt viime aikoina jotenkin poikkeuksellisen paljon. Sitten on taas toisaalta ollut pilkahduksia, jotka ovat saaneet sen hymyn muuttamaan muotoaan -kääntymään päälaelleen. Mutta jotenkin musta se on just bueno näin. Että välillä seilataan elämän merellä smoothimmin ja välillä mennään aallokoimmissa kohdissa. Ei käy elämä liian tylsäksi. Ja tätä kai kutsutaan balanssiksi; että elämä tuntuu kaikin puolin kovin smoothilta vaikka tietenkin meistä jokaisella on niitä ei-niin-buenoita hetkiä. But that’s just life, eikö niin?

    Kaiken kaikkiaan mä nautin mun elämästä. Just tälläisenä, hitusen keskeneräisenä. Tiedän olevani matkalla kohti isompia unelmia ja just se niin taianomaiselta tuntuukin; olla matkalla, seilata rauhassa kohti sitä ultimate päämäärää.

    Niinpä päädyin näiden kontrastistisien asukuvien ohella avautumaan syistä hymyilemisen takana -ja kenties jakamaan oivalluksen jos toisenkin. Toivottavasti nämä saa sun suupielet kohoamaan, positiiviset vibat lentelemään ja sun mielenkaikkeuden ainakin piirun verran kevyemmäksi.

    These sunny days makes me smile even more -if possible.

    And with the power of sunny days it also feels easier to go out training.

    …and especially in the morning it feels empowering to jog and just enjoy the ride.


    Nämä aurinkoiset päivät saavat mun suupielen -jos vain mahrollista- vielä enemmän ylöspäin.
    Ja sekös hymyilyttää (pun intended)!

    Aurinkoenergian voimalla myös jaksaa paremmin kuluttaa lenkkipolkuja.

    …ja etenkin aamusella on supervoimaannuttavaa käydä siellä lenkkipolulla ja vain enjoy the ride.

    There’s this thing that always awekes me -every spring. To hear the birds rocking their concert -it makes me relaxed.

    My new haircut makes a cheery effect; I still smile when I see them. There’s also coming soon an article about this haircut and I already started writing about the subject called does shorter hair make you look bigger? Would you be interested to read about that?


    Joka kevät sitä myös äimistyy luonnon heräämisestä; on ihanaa nauttia lintujen konsertoinnista -ja etenkin rentouttavaa.

    Mieltä myös on kovasti piristänyt uusi tukkamalli; hymyilen edelleen joka kerta, kun näen ne. Näistä ihanuuksista tulossa piakkoin myös postausta ja mielessä pyörii myös postausidea myytistä: lihottaako lyhyt hiusmalli? Olisiko tilausta sellaiselle?

    We have this huge project going on with my best friend and every time I even think about it, I feel the whole zoo in my stomach. In a really impatient but positive way. The best thing about this project is that I’m doing it with a person who’s been by my side since 2004 (and a lifetime to go).
    She’s so unspeakable dear to me and a lovely person! ♡

    Today we are going to travel to my parents with the whole family and I will definitely be more offline than online. We are going to celebrate the Easter time, relax, quite down
    -and especially to spend quality time with our loved ones. ♡


    Meillä on mun parhaan ystäväni kanssa isompi projekti meneillään ja joka kerta, kun vaan mietinkin sitä niin vatsassa on kokonainen eläintarha. Sillai malttamattoman positiivisella tavalla siis. Koko jutun kruunaa se, että teen sen ihmisen kanssa, jonka kanssa kilometrejä on takana jo 14 vuotta (ja lifetime to go). On se vaan niin käsittämättömän rakas ja ihana tyyppi! ♡

    Tänään suunnataan koko perheen kesken minilomalle lapsuuden maisemiin pääsiäisen viettoon ja tarkoitus olisikin olla enemmän offline kuin online.
    Nauttia täysillä, jopa rentoutua totaalisesti, hiljentyä -sekä ennen kaikkea
    laatuaikailla niiden rakkaimpien kanssa. ♡



    Things seem to run fast forward which means that my three year long dream might even come true. How exciting!

    Lately I’ve found myself in the front of the mirror and doing make-up (this point I can reveal -even though I also write about beauty- that it’s actually
    a miracle if I’m wearing make-up more than once in a two weeks, if putting a lipstick twice in a one week doesn’t count…) and I have actually enjoyed it!
    And that makes me wonder that why putting a make-up on has some point felt more like an obligation twice per year than something fun I could do more often?


    Asiat tuntuvat rullaavan kovaa vauhtia etehepäin, joka tarkoittaa sitä, että mun kolmivuotinen unelma taitaa kuin taitaakin toteutua. Jännittää!

    Oon viime aikoina ilahduttanut itseäni meikkaamisella (tässä kohtaa voisin paljastaa -näin kauneudestakin bloggaavana- että on suoranainen ihme, jos meikkaan ees kerran parissa viikossa ellei huulipunan sipaisemista parina kertaa viikossa lasketa...) ja todellakin nauttinut siitä. Ja tullut miettineeksi, että miksi se on joskus aikoinaan ollut se “pakollinen paha”
    ainoastaan pari kertaa vuodessa?


    Even though I have quite high tolerance when it comes to dealing with stress, I’m still someone who easily stress-outs. Unfortunately. And sometimes it’s even an obsticle to smile -you all know the feeling when you’re worrying about something and you just can’t think about anything else? But I have realize that it’s okay. It’s okay to worry and stress. But the thing that’s not okay, is to ruminate in those feelings. Can you do something about it? If you can, do all you can. If you can’t, believe me that it’s not the end of the world. Things will ALWAYS work out -in one way or another. And this mantra is my asset -therefore a reason to smile.


    Vaikka suhteellisen korkean stressinsietokyvyn omaankin, niin moon melekoinen stressaaja, valitettavasti. Se on monesti myös esteenä tälle hymyilylle
    -tierätte varmaan sen, kun murehdit jostain eikä mistään muusta tuu mitään? Mä oon oivaltanut, että se on ihan okei. On okei murehtia. Mutta se mikä ei oo ookoo, niin on siinä märehtiminen. Voitko tilanteelle jotain? Jos voit, niin tee kaikki mahdollinen. Jos et, niin usko pois; ei se maailma siihen kaadu. Asioilla on AINA tapana järjestyä -tavalla tai toisella.
    Tämä mantra on mun voimavara -syy hymyillä siis.

    What are your reasons to smile?
    I would love to hear!

    Mitkä ovat syitä sun hymyysi?
    Kuulisin mielelläni!


    Photo credit: Laura/Lakka Dsign, editing by me

    *contains ad links
    *sisältää mainoslinkkejä

    Oversize faux fur coat: Gina Tricot (similar HERE* on sale, 31€)
    Oversize white shirt: Seppälä (similar HERE*, 34,99€)
    Patent leather trousers: Cubus (similar HERE* on sale, 20,99€)

    Leather ankle boots: Lidl Esmara by Heidi Klum (similar HERE* on sale, 32,50€)
    Tote bag: Second-hand (similar HERE* on sale, 202,50€)

    Sunglasses: Specsavers (similar HERE* on sale, 5€)
    Necklace: From KappAhl if I remember right (similar HERE*, 16,99€)
    Clip-on earrings with feather: Glitter (HERE on sale, 6,29€)
    Gold watch: Cluse (HERE, 99,95€)

    Lipstick: Lumene – Nordic Seduction, matte lipstick, shade 2 endless light (HERE* on sale, 14,70€)

    What do you think about this outfit?
    A big yay or no?

    Mitä oot mieltä tästä asukokonaisuudesta?
    Toimiiko vaiko ei?

    Here's how to play with those contrasts: Click To Tweet

    Want more? Be sure to check out the Fashion Poetry on:
    Janoatko lisää inspiraatiota? Seuraa The Fashion Poetryä:
    Bloglovin’, Facebook, Instagram, Pinterest & Twitter

  • About me - Meikälääsestä,  The Fashion Poetry

    Hello, Mira here! Moikka, Mira täällä!

    Like you can see, I’m now with my first name Mira here on the blog too.

    The decision to go with my first name wasn’t the easiest one. I’ve been growing together with my middle name, Elisabet, for many years now here on the social media.
    One of the biggest reasons why I started using my middle name was the privacy. It’s important because I live in a small city. It’s also something I’ve known for so I thought a lot
    about before changing.  But for quite some time now it has felt the right direction and the next big step.

    One of the reasons is that when I see people in real life, it’s a little bit confusing; “Hi, I’m Mira, I mean Elisabet, I mean Mira Elisabet” -you know what I mean? Hahah 😀
    And when I’m contacted by brands, it’s also a little bit confusing when telling my home address with my first name so they can send me products.

    So, this feels natural even though I have this bond with my middle name.
    And this also feels more professional because now there’s nothing confusing!

    So, hello you lovely, Mira here!

    What do you think about using your first/real name in the social media?
    I would love to hear your thoughts! 


    Kuten huomaat, moon nyt täällä bloginkin puolella Mira, joka on etunimeni.

     Tämä päätös ei ollut sieltä helpoimmasta päästä sillä olen kasvanut täällä sosiaalisessa mediassa ollessani kolmannen etunimeni eli Elisabet-nimen kanssa.
    Yksi syy siihen oli ehrottomasti yksityisyys sillä asun pienessä kaupungissa. Elisabet on myös jotain, mistä olen tunnettu ja tunnistettavissa joten moon pohtinut paljon tätä asiaa.
    Mutta jo jonkin aikaa vaihtaminen on tuntunut oikealta suunnalta ja seuraavalta isolta askeleelta.

    Yksi syy tähän päätökseen oli myös se, että kun tapaan somesta tuttuja ihmisä niin se on hieman hämmentävää. “Moi, moon Mira, siis Elisabet, tai siis Mira Elisabet” -ymmärtänet varmaan,
    mitä tarkoitan? Hahah 😀 Hämmentävään tilanteeseen joutuu myös silloin, kun kerron yhteistyökumppaneille kotiosoitteeni etunimen kera.

    Kaiken kaikkiaan tämä päätös tuntuu luontevalta vaikka mulla tämä side onkin kolmanteen etunimeeni. Tämä tuntuu myös ammattimaisemmalta sillä eipähän ole enää mistä hämmentyä!

    Joten, moikka ihanainen, Mira täällä!

    Mitä sä oot mieltä etunimen/oikean nimen käyttämisestä sosiaalisessa mediassa?
    Kuulisin mielelläni sun ajatuksia aiheesta!

     

    Want more? Be sure to check out the Fashion Poetry on:
    Janoatko lisää inspiraatiota? Seuraa The Fashion Poetryä:
     Bloglovin’FacebookInstagramPinterest & Twitter.

  • About me - Meikälääsestä

    Taking a relaxing break | Rentouttava breikki

    Hi there lovelies! ♡

    Just wanted to let you know that I’m taking a vacation with my son. We are going away from the city to the countryside to visit my parents.

    That, unfortunately, means a little slower article publishing schedule too because I’m gonna be more offline than online. Just so I can enjoy fully the presence of my loved ones
    and clear my head that’s full of stress and other not-so-great-things. I believe this little getaway to the countryside will clear and refresh my mind -not to mention the relaxing.
    And that I’ll be full of new ideas after this little vacation.

    But, don’t worry, that’s not gonna last longer than the upcoming week. And during this upcoming week, there will be some articles coming out so stay tuned!
    Plus, you can follow me on Instagram (@thefashionpoetry) where I’ll be updating
    -at least with some Instastories.

    Have a gentle Sunday and wonderful upcoming week! ♡

     


     

    Moikka ihanuudet! ♡

    Ajattelin tulla vain kertomaan, että otan pienoisen lomabreikin poikani kanssa tähän väliin. Suuntana on maalaismaisemat sillä olemme menossa vanhempieni luo lomailemaan.

    Se, ikävä kyllä, tarkoittaa myös normaalia hitaampaa julkaisutahtia sillä aion olla enemmän offline kuin online. Näin varmistan, että oon läsnä rakkaimpieni kanssa ja samalla
    suoritan myös pääntyhjennys-operaation stressistä ja muista ei-niin-kivoista-asioista. Uskoisin siis, että tämä pienoinen getaway maalle selventää ja uudistaa mun pääkoppanikin -täydellistä rentoutumista unohtamatta. Ja sehän tarkoittaa myös sitä, että tän lomailun jälkeen oon täynnä uutta virettä ja uusia ideoita.

    Mutta, tämä normaalia hitaampi julkaisutahti ei kestä kauempaa kuin tulevan viikon -ja silloinkin luvassa on joitakin artikkeleita eli pysykäähän kuulolla!
    Mua voi myös seurata Instagramissakin (@thefashionpoetry), jota päivittelen kyllä
    -ainakin Instastoorien muodossa.

    Lempeää sunnuntaita ja ihanaa tulevaa viikkoa! ♡

    Want more? Be sure to check out the Fashion Poetry on:
    Janoatko lisää inspiraatiota? Seuraa The Fashion Poetryä:
     Bloglovin’FacebookInstagramPinterest & Twitter.