• About me - Meikälääsestä,  Dance for Life - Tanssi Elämälle,  Deep thoughts - Syvällisiä ajatuksia

    Dance for Life | Tanssi elämälle

    Photo credit: @elfincharms by Paige Mason

    This article is about those painful feelings behind the reason why I almost quit dancing.
    Why it was so hard to even dance my heart out because of the hell called burnout.

    I thought that I just don’t know how to dance anymore.
    That burnout took me my ability to dance.

    (And when it comes to burnout, that’s another story that I maybe
    or maybe not write about it later. Let’s see.)

    It took me everything to rise after I hit the bottom. I was somewhere I thought I never be.
    Somewhere, where it took me everything to get back to my feet. Back to life.

    And in that process, I thought that I don’t have anymore that gift to dance.
    To dance my heart out, to open up about my feelings while I dance.
    To have that ability to open up to the whole World
    and to tell my story through dancing.

    I tried.
    But it just didn’t feel like a calling anymore.
    A calling that I worked so hard for. A calling that was almost mine.
    A calling to be a professional dancer like my dance teacher encouraged me for.

    I felt so lost. Because dancing was my life for such a long time.

    Until that one day recently.
    The day that changed everything.

    Or actually the day that one choeography changed everything.

    I danced my heart out.
    And I realised that this is it.

    This is the chance to change this thing inside me.
    The thing that almost beated me.

    And it makes me wonder, why I ever stopped?
    Why I ever doubted my gifts and abilities?

    It was inside me all along.
    It never truly left.

    Now it’s time to dance for life
    -without any doubts!

    Tanssiminen oli mun koko elämäni vielä muutamia vuosia sitten takaperin. 

    Se oli mun koko elämäni alkaen nuoruudesta jatkuen pitkälle aikuisuuteen. 
    Mun sydän oli täynnä unelmia, joihin liittyi päämäärä tanssimisesta
    ja tanssiopettajan rohkaisevat sanat siitä, että tanssijan ura oli käsinkosketeltavissa. 
    Koreografiat oli tapa päästä lähemmäs omaa itseäni,
    löytää niitä tajuttoman rikkinäisiä asioita,
    jotka käsittelin tanssimalla koko sydämestäni. 
    Kunnes lopulta olin niin rikki ettei tanssiessakaan pystynyt enää hengittämään. 
    Päämäärät ja unelmat muuttivat muotoaan, kun burnout-helvetistä selviäminen vei kaikki voimat. 
    Siitä tummanpuhuvasta helvetistä tekisi mieli aukaista sananen omaakin arkkuani,
    mutta ehkä palailen siihen myöhemmin. 
    Jotenkin olen näihin päiviin saakka uskotellut itselleni,
    että se tummanpuhuva helvetti vei myös mun kyvyn tanssia ja avautua maailmalle. 
    Että miten näin rikkinäisellä menneisyydellä saisi aikaan kauneutta. 
    Miten löytäisi itsestään sen rohkeuden avautua maailmalle,
    kun oma maailma on juuri juurtumassa kaiken kipuilun jälkeen. 
    Mutta samalla muistan sen uskomattoman vapauden tunteen. 
    Sen keveyden, kun askeleet kuljettaa sua kohti koreografian päämäärää.
    Ja askel kerrallaan, se kipuilu voimistuu mutta pään sisällä se myrsky laantuu. 
    Ja sä olet vihdoin vapaa. 
    Jokin aika sitten löysin itseni harjoittelemasta koreografiaa.
    Kokemassa sen voimaannuttavan tunteen, kun askeleet osuvat suoraan sydämeen.
    Saaden aikaan sen vavisuttavan hetken, kun tajuan olevani täynnä inspiraatiota.
    Kun tajuan, että mähän rakastan tätä.

    Olen kyllä tässä välimaastossakin elänyt tanssien.
    Mutta en tanssille. En niin kokonaisvaltaisesti kuin olisin halunnut.
    Sillä olen luullut, etten enää vain osaisi.
    Etten enää kaiken kokemani jälkeen pystyisi.

    Ja nyt vain mietin, että miksi edes koskaan lopetin?
    Ja ennen kaikkea, miksi enää epäröisin askeleitani?

    With love & style | Rakkaudella & tyylillä,
    Elisabet M. Rinne

    Want more? Be sure to check out the Fashion Poetry on:
     Janoatko lisää inspiraatiota? Seuraa The Fashion Poetryä:
     
     Bloglovin’, FacebookInstagramPinterest & Twitter.
  • Dance for Life - Tanssi Elämälle,  Hints - Vinkkejä,  Report - Reportaasi,  Seinäjoki News - Seinäjoen uutiset

    #266 – Report: Hohka & KVG Dance Company at Seinäjoki

    Eilinen tuli vietettyä inspiraation luvatussa maassa
    aka kävimme yhden parhaimmista ystävävistäni, Saaran, kanssa katsomassa 

    (Ps. Liput olivat ilmaisia jokaiselle,
    ja näin taiteen ystävänä, mutta vähävaraisena sellaisena
    toivoisin tälläisiä tapahtuvan useamminkin.)

    [Photo credit: Facebook]
    Valot pimenivät,
    sanat kantautuivat korviin,
    musiikki helli läsnäolollaan,
    ja askeleet painuivat inspiraation syviin onkaloihin,
    kun Sibelius-Akatemian Hohka & KVG Dance Company
    avautuivat taiteestaan (teos: sivuun nostettuja tarinoita) yleisölle.
    Tuota taidetta oli kunnia olla näkemässä
    eli vilpittömät kiitokseni Hohkalle & KVG Dance Companylle!
    Näillä inspiraation merillä on hyvä seilata
  • Dance for Life - Tanssi Elämälle,  Dressed from Head to Toe in Love - Pukeutunut kengistä päähän muotirunollisesti,  My latest finds - Viimeisimmät löytöni

    #236 – Why walk when you can dance?

    “Laita korkokengät jalkaan,

    niin pääset astumaan

    korkojen täyttämän kopinan

    satumaailmaan.”

    -Saara S.-

    Ystäväni Saara avasi minulle korkokenkien satumaailmaa,
    joka on aivan omanlaisensa maailma.
    Sinne astutaan ryhdikkäästi,
    ja kannetaan itseä arvokkaan ylpeästi.
    Tyylillä.
    Nöyrään ylpeästi.
    Minä taisin kadottaa sen maailman
    jonnekin kakkavaippa-rulianssiin,
    sillä jonkin syyn vuoksi
     jalkani eivät enää koroilla kävelyä kestäneet.
    Tai no, kestivät, mutta vain matalakorkoisia.
    Huomio: kuljin yli 10 sentin piikkikoroissa 
    kirjaimellisesti synnärille saakka.
    (Jep, tanssiminen synnärille saakka oli 
    selkeästi syy-seuraussuhteessa mukana
    sillä varpaillani olen tottunut olemaan enemmän
    kuin “normaalisti” ollen.)
    Ja tämä päivä tässä on historiallinen.
    Ostin parisen viikkoa sitten täydelliset Clarksit
    jotka hoivaavat piikkikoroillaan 
    ja taivaallisella tuntumallaan jalkojani.

    Tälläkin hetkellä.

    And these shoes are made for dancing!


    Want more? Be sure to check out Fashion Poetry by Elizabeth Rinne on Bloglovin’, FacebookInstagramPinterest & Twitter.