• About me - Meikälääsestä,  Destination: Happiness - Päämääränä onnellisuus,  It's a wonderful life,  Profunditys - Syvällisiä ajatuksia

    #Attention’20 – A stress-free vacation

    Photo credit:  Pinterest
    via Highexistence.com
    My stress-free zone aka vacation starts today;
    here and now. 
    And here are my vacation plans:
    being incredible present in this moment 
    and the next one and the next one, etc…
    Feeling so relaxed that even this, my work place,
    feels like relaxing even thought there’s 
    a lot on my to-do list everyday.
    The thing is, 
    I don’t even know how to stress anymore.
    That’s what a burn-out teached me.
    That and the art of being gentle to myself,
    realizing that I’m no superwoman.
    Sleeping.
    Eating.
    Drinking.
    Dancing.
    Laughing.
    Singing.
    Running.
    Walking.
    Working.
    Writing.
    Being with loved ones.
    Being with myself.
    Being.
    In this moment.
    (Now playing: New rules by Shine 2009)
  • About me - Meikälääsestä,  It's a wonderful life,  Profunditys - Syvällisiä ajatuksia

    #207 – Pelkojen mielikuvitusmarkkinointi

    Pelot. Meistä jokainen tietää, miltä ne tuntuvat.
    Hengitys salpaantuu,
    pelko kantautuu
    korviin ja
    luiden

    ytimiin.

    Minä pelkään.
    En tätä hetkeä,
    mutta jokaista seuraavaa.
    Pelkään, 
    että joudun
    sanomaan
    hyvästit.

    Tälle elämälle,
    joka on kuin

    sadusta.

    Niin onnellisen unelmallista.

    Mutta
    jokainen lähestyvä kontrolli
    muistuttaa.
    Siitä hetkestä,
    jolloin
    seisoin alasti.
    Niin alasti, 
    että se veti minut polvilleni.
    Aivan kuten tätä hetkeä seuraavat hetketkin. 
    Pelko on minulle sitä,
    että
    pelkään auringonnousua 
    yhtä paljon
    kuin 
    auringonlaskuakin.
    Mutta minä elän.
    Tässä ja nyt.
    Eikö se ole jo suurin unelma?
    Vanheneminen

    henkisesti,

    kun on
    maailman
    suurin

    etuoikeus. 

  • Coming up - Tulossa,  It's a wonderful life,  Jesus Christ,  Profunditys - Syvällisiä ajatuksia,  Your dose of beautiful shots - Teirän annoksenne kauniiden kuvien täyttämästä postauksesta

    #150 – ”Those who don’t believe in magic will never find it.”

     En tiedä kuinka moni teistä vielä muistaa tekstini, jossa toin ilmi 

    pelkoni läheiseni menettämisestä, ja sen miten se tulisi luonnollisesti vaikuttamaan  pitkällä aikatähtäimellä myös postauksiini ja mahdollisiin hiljaiseloihini huolimatta siitä faktasta, että blogini asiat pyörivät mielessäni repeatillä. Voimavarani ovat kuitenkin lähinnä uponneet siihen pelkooni, joka on raastanut jo pitkään sisintäni eikä hektisyys ole ainakaan auttanut asiassa. 
    Tällä viikolla rukouksiimme vastattiin, ja kiduttava taival päättyi; 
    ensimmäistä kertaa neljään vuoteen hänestä ei löydetty mitään tuohon kavalaan sairauteen viittaavaakaan -hän on täysin terve mikä on lääketieteenkin kannalta käsittämätöntä. 
    Käsittämätöntä siksi, että tilanne pysyi vuosia tasaisena kunnes viime syksystä tähän viikkoon saakka olemme eläneet usvassa tilanteen pahentuessa pahentumistaan. 
    Usvassa, jossa hänen alati pahenevien kipujen, sairauden pahenemisen katselemisesta vierästä ja kuoleman vahvasta läsnäolosta on tullut arkipäivää.
    Ja yhtäkkiä -out of nowhere- ne kivut ovatkin poissa, ja hän on t-e-r-v-e.
    Sanoja on vaikea löytää sillä niin pitkään tätä on hartaasti rukoiltu, ja 
    vaikka pelko kolkutteleekin meillä kaikillä tälläisen jälkeen takaraivossakin pitkään ja puolen vuoden kuluttua otetaan kontrollikokeet, 
    niin juuri nyt saamme ensimmäistä kertaa neljään vuoteen hengittää. Vihdoinkin.
    Ja samalla huokaista pelkomme ja onnemme kohti Korkeuksia.


    Elämä on ihan mielettömän ihmeellistä, ja mä pyytäisinkin, että juuri sinä, joka luet tätä postausta  niin olit sitten uskossa tai et, niin voisit rukoilla tai tehdä toiveen sillä omalla tavallasi tämän sulle tuntemattoman ihmisen puolesta  -sekä niiden muiden tuntemattomien tai tuttujen koska toiveet eivät ikinä ole turhia.
     Okei, ehkä teistä jotkut saattavat kokea edellämainitun sangen outonakin pyyntönä,
    mutta kun ottaa huomioon mitä täällä päässä on koettu viime vuodet, niin tämä taitaa olla enemmän kuin luonnollinen reaktio.
    Se, että on harras toive siitä, että tämä kallisarvoinen ihminen pysyisi elävien kirjoissa vanhainkotiin saakka saaden olla ystävänä, puolisona ja ennen kaikkea äitinä sille vielä kovin pienelle ihmeelleen -halu esittää tämä harras toiveeni mahdollisimman monelle.
    Syy {siis sen ohella, että muotiholistineiden jurinoideni ohella blogini linjaukseen kuuluu kertoa myös elämästä, josta parhaillaan avaudun} miksi mä haluan tuoda tämän asian julki täälläkin on se, että tämä ihmeellinen uutinen herätteli taas siihen todellisuuteen, jossa rukoukset ja toiveet kannattalee elämää
    käyden toteen omalla tavallaan ja ajallaan.
    Myös silloin, kun jo valmistautuu pahimpaan {esimerkkinä valmistautumisesta pahimpaan vaikkapa se, että itselleni suurin syy siihen, miksi päädyin kotihoidontuelle loppuvuodeksi oli, että saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa tämän ystäväni kanssa sen ohella, että saisin laatuaikailla mahdollisimman paljon poikamme kanssa ja suunnata energiani niihin unelmiini, joita kohti olen kulkemassa -koska kuten niin omani kuin ystävänikin tarina opettaa: elämä on tässä ja nyt -myöhemmästä ei ole takuita}
    ja on unohtanut epätoivossaan sen faktan, että elämällä on toivoa niin kauan kuin se kallisarvoinen sydän lyö. Elämällä, jolla on aina tarkoituksensa.

    Tämän aiheen tiimoilta voisinkin liidättää teidät viimein ja vihdoin niihin  tämän vuoden sloganeihini, jotka muiden postaussuunnitelmieni ohella ovat edellämainitusta syystä odotuttanut vuoroaan. Nyt jos koskaan musta tuntuu siltä, että sitä pystyy ihan mihin vain koska ensimmäistä kertaa ikinä mä pystyn hengittämään täydellä sydämelläni. Millä luonnollisesti on vaikutusta tähän yhteen hartaista unelmistani eli bloggaamiseenkin, joka taitaakin lähteä ihan uuteen nosteeseen!

    Enivei, pysykäähän kuulolla
    -älkääkä unohtako mikä elämässä on tärkeintä!

     

    BLOGLOVIN’ | FACEBOOK | PINTEREST | TWITTER

     [Photo credit: Pinterest]
  • About me - Meikälääsestä,  Ever thine / Ever mine / Ever ours,  Family is Forever - Perhe on ikuinen,  It's a wonderful life,  Magical moments - Tähtihetkiä,  Profunditys - Syvällisiä ajatuksia

    #130 – ”I am beautiful with you Even in the darkest parts of me”

    ”But the way that you see me
    You get underneath me
    And all my defenses just fall away
    Fall away
    I stand naked before you now
    No walls to hide behind
    So here I am you see all of my scars
    Still here you are
    I bare my soul and I’m not afraid
    Not afraid
    I am beautiful with you
    Even in the darkest parts of me
    I am beautiful with you
    You make it feel the way it’s supposed to be
    You’re here with me
    -Halestorm-


    Hey there loves! This day is all about love.

    And I consider myself one of the lucky one’s: I have an honour to have my amazing loved ones in my life  –my immediate family, my own family and my friends. Although I’m grateful to call them all my family because families are forever and it has nothing to do with the blood bonds only.
    Every single day, I am amazed by these people and this, Bradley Trevor Greive’s writing, captures some of my thoughts  about my loved ones. The chosen few who know all about me and who I know all about. The ones who have and will always be there no matter what. So, this is for you my dear loved ones:

    ”For those who believed in me
    when I no longer believed in myself. 

    For those who swept the darkness from my face with a smile. 

    For those who exchanged my burdens for
    their heartfelt joy and never sought a better bargain. 

    For those whose love and laughter gave me wings and a blue sky. 

    For those I cannot thank enough in this lifetime or the next.

    For my friends.”

    [From: Pinterest, but modified by me]

    And for me, it’s an honour to have you here with me. Don’t never forget that! So a hearty thank you for being here and a thousands of virtual hugs! This is a really special place for me and I hope that this can be a place where you feel like you’re staying over at a friend’s.

    I hope you guys have the same priviledge to have the loved ones in your life. The ones who understands your past, believes in your dreams and accepts you just the way you are. Remember to be amazed by them year-round! I’m wishing you a HAPPY VALENTINE’S DAY!♡

    See you guys later on!

  • About me - Meikälääsestä,  Ever thine / Ever mine / Ever ours,  It's a wonderful life,  Profunditys - Syvällisiä ajatuksia

    #123 – Be Happy!

    I can’t believe it’s THE time of the year when we’re on the downhill slide to the end of 2012.
    This year has been full of life-changing things. I’ve got amazing opportunities -that could never even cross my mind {except on my dreams}- by blogging and, somehow, I have this amazing, strong, feel that my dreams are finally getting real. It’s feels like they finally makes sense.
    And because of that, I have the courage to dream even bigger and -most importantly- BELIEVE that those dreams actually CAN come true with a hard work, determination and faith. You know the feeling when you just have the feeling that everything’s going to fall into place? Well, I feel exactly like that. I don’t exactly know when, but the more important is that I know they will.

    But this year has also been the year when I’ve feel the deepest pain I have ever felt.
    And I didn’t thought it could even be possible because my life hasn’t been the easiest one. But, still, I believe that everything happens for a reason. After all, this year is been wonderful. For example, without that pain I wouldn’t be able to grow to a complete person. And that’s the reason why -even though the new year is all about the new beginnings- I don’t even want to start as clean as a whistle beginning. I believe that it’s the deepest pain which empowers us to grow into our highest selves. That’s the reason why I don’t want to forget that pain. It has helped me and I truly believe that it’s only this pain that will make me stronger and finally complete. Isn’t it ironic?

    At the same time -as I let the pain make me complete- I believe, that  nothing takes the past away like the future. So,
    it’s the best time of year to channeling our old beliefs, say goodbye to things that we no longer need, clear out things that don’t work anymore and make way for the new. It’s time to let go of some old ways of thinking and beliefs that no longer serves us.
    It’s time to let our dreams fly high and give up the shit that weighs us down.

    I don’t know what year 2013 will bring to us, but I’m sure it’s going to be even more amazing than this year. The reason why I’m so sure about it, is because I’ve learned so much. Once again. I’ve got to know myself better and I’ve learned what I need from life, so I know where direction to turn in the year of 2013. I’ve learned to trust and believe in myself.
    I’ve learned to live in a moment and found the courage to let myself dream of future. Without a fear. And one day at a time, I’ll learn how to give up the shit that weighs me down. And then, I’ll be free to fly together with my dreams. More higher that I could even imagine. And that’s going to be my way to ensure, that 2013 is going to be a wonder-filled year.

    How has your year been? What are your hopes and dreams for 2013?
    What are YOU going to do to ensure that 2013 is going to be a wonder-filled year?
    : — )

    I want to thank you all for being here and I hope that 2013 will get us even closer each other. I’m wishing you a blessed, wonder-filled New Year: 12 months  filled with fond  memories, 52 weeks of  child-like happiness, 365 days filled with  dreams come true, 8760 hours of  opportunities, 525600 minutes of  magical moments  and 31536000 seconds of  gratefulness.



    On vaikiaa uskoa, että vuoden 2012 viimeiset hetket ovat käsissämme.
    Tämä vuosi on ollut elämänmullistava monessakin eri merkityksessään. Olen saanut kokea uskomattomia mahdollisuuksia, jollaisista en edes uskaltanut unelmoidakaan. Suurimman osan niistä on mahdollistanut tämä Blogosfääri. Syksystä lähtien olen kantanut varmuuden antavaa tunnetta sisälläni. Tunnetta siitä, että unelmani ovat viimeinkin käymässä toteen. Tunnetta siitä, että unelmani käyvät järkeenkin.
    Ja juurikin siksi, olen uskaltanut unelmoida jopa entistäkin isommin. Ja ennen kaikkea olen uskaltanut luottaa unelmiini ja niiden toteutumiseen kovalla työllä, päättäväisyydellä ja uskolla. Tiedätkö sen tunteen, kun tunnet varmuuden siitä, että kaikki lopulta loksahtaakin paikoilleen? No, mulla on juurikin sellainen fiilis. En tiedä tarkkaa hetkeä milloin -ehkä vuoden päästä, ehkä 20 vuoden. Mutta tärkeämpää onkin se itse matka kohti sitä unelmaa.

    Tämä vuosi on tuonut mukanaan myös niitä ziljooniksi palasiksi repiviä asioita.
    Olen ollut enemmän rikki kuin mitä koskaan, vaikka en uskonutt sen olevan mahdollista tällä elämänkokemuksellani -oma elämäni kun ei ole ollut siitä helpoimmasta päästä eli helvetillisten asioiden läpi on tullut talsittua. Hukuttuakin. Silti samaan aikaan uskon kaikella olevan tarkoituksensa. Sekä siihen, että tämä vuosi on ollut ihmeellinen.
    Ennen kaikkea juurikin sen kivun vuoksi, sillä uskon vahvasti siihen, että ne kaikista helvetillisimmät kiputilat -ne, joissa ei happikaan enää kulje- mahdollistavat meidät löytämään ja tavoittelemaan sitä ominta itseämme. Ilman tätä palasiksi repivää kipua en pystyisi koskaan kasvamaan eheäksi. Ja se on jotain, minkä aion muistaa vuonna kolmetoistakin -vaikka uusi vuosi yleensä uutta alkua tarkoittaakin. Sangen ironista, eikös?

    Samaan aikaan -kun annan sen syvimmän kivun tehdä itsestäni eheän- uskon siihen, ettei mikään vie menneisyyden haamuja paremmin mukanaan kuin tulevaisuus. Joten juuri nyt on se paras aika vuodesta haastaa vanhat ajattelutavat, sanoa jäähyväiset asioille, joille ei ole enää tarvetta tehden tilaa uusille asioille. Uudelle mielelle. On aika antaa unelmiemme kannattaa meitä sekä päästää irti asioista, jotka estävät unelmilla ratsastamistamme.

    En tarkalleen tiedä, mitä vuosi 2013 tuo mukanaan, mutta yhdestä asiasta olen enemmäm kuin varma. Siitä, että vuodesta 2013 tulee jopa tätäkin vuotta upeampi. Syitä varmuuteeni on lukuisia. Ennen kaikkea se määrä, mitä olen taas vuoden aikana saanut kasvaa ja viisastua. Olen antanut itselleni mahdollisuuden tutustua itseeni paremmin sekä oppinut, mitä elämällä vielä voisi olla annettavanaan eli suunnistaminen uudella vuodella tulee olemaan selkeämpää. Olen oppinut luottamaan ja uskomaan itseeni ja kykyihini.
    Olen oppinut elämään hetkessä sekä löytänyt rohkeuden antaa itseni unelmoida tulevaisuudesta. Ilman pelkoa. Ja päivä kerrallaan, tulen oppimaan kyvyn päästää irti niistä negatiivisuuksista, jotka kerta toisensa jälkeen ovat lyöneet minut maahan. Tämän opittuani saan mahdollisuuden lentää unelmieni kanssa. Jopa korkeammalle kuin ikinä voisin uskoakaan. Ja se tulee olemaan se minun tapani varmistaa, että vuosi 2013 tulee olemaan unelma.

    Millaisissa tunnetiloissa siellä ruudun toisessa päässä ollaan matkattu kulunut vuosi? Entä mitkä ovat niitä omia toiveitasi vuodelle 2013? Mitä SINÄ aiot tehdä varmistaaksesi vuoden 2013 olevan juurikin niin upea, kuin mistä unelmoit? : — )

    Tahdon kiittää teitä kaikkia kuluneen vuoden läsnäolostanne ja toivonkin, että vuosi 2013 tulisi lähentemään meitä yhä enemmän. Nyt on aika toivotella teille upeuksille ja komeuksille taianomaista ja siunattua uutta vuotta:
    12 kuukautta rakastavia muistoja, 52 viikkoa lapsenkaltaista onnellisuutta, 365 päivää toteutuneita unelmia, 8760 tuntia mahrollisuuksia, 525600 minuuttia tähtihetkiä ja 31536000 sekuntia kiitollisuutta.